Noin sata vuotta sitten Suomessa pääsääntöisesti vain miehet kävivät kodin ulkopuolella ansiotöissä ja naiset puolestaan hoitivat kodin sekä lapset. Niin myöhään kuin vasta vuodesta 1919 lähtien aviovaimolle annettiin oikeus lähteä työhön ilman aviomiehensä suostumusta. Työn ja perheen yhteensovittamisesta alettiin Suomessa puhua vasta sen jälkeen, kun suomalaisten naisten työssäkäynti yleistyi.
Kaavoihin kangistuneet, vanhanaikaiset ja stereotyyppiset käsitykset naisten ja miesten rooleista vaikuttavat yhä edelleen sitkeästi asenteissa ja ohjaavat toimintaamme. Liian usein työn ja perheen yhteensovittamisella tunnutaan tarkoitettavan vain sitä, miten nainen ja äiti pystyy yhdistämään oman työnsä ja oman perheensä. Urallaan etenevä nainen saa usein kuulla kysymyksen, kuinka hän pystyy vaativan työn lisäksi huolehtimaan myös lapsistaan. Samaa kysymystä tuskin esitetään urallaan nousussa olevalle miehelle ja isälle. Työn ja perheen sujuva yhteensovittaminen on kuitenkin niin miesten kuin naistenkin asia. Kummallekin vanhemmalle pitää turvata mahdollisuus osallistua niin työelämään kuin perheen arjen pyörittämiseen.
Vaikka nykyisin suomalaiset naiset ja miehet osallistuvat työelämään lähes yhtä paljon, niin yhä edelleen naiset käyttävät valtaosan perhevapaista – varsinkin pitkistä perhevapaista. Perhevapaajärjestelmällä on keskeinen rooli, kun tarkastellaan pienten lasten vanhempien osallistumista työelämään. Perhevapaiden tasaisemmalla jakautumisella vanhempien kesken olisi runsaasti positiivisia vaikutuksia sekä työelämässä että kotona. Naisten työmarkkina-asema paranisi, mikä edistäisi myös sukupuolten välistä palkkatasa-arvoa. Miehet hyötyisivät oman vanhemmuutensa sekä isä-lapsi – suhteen vahvistumisesta, mikä vaikuttaisi koko perheen hyvinvointiin. Osaltaan tasaisemmin jakautuvat perhevapaat edistäisivät myös työn ja perheen yhteensovittamista.
Tarvitaan sekä asenteisiin vaikuttamista että lainsäädännön kehittämistä. Nykyinen perhevapaajärjestelmä pitää uudistaa siten, että se kannustaisi isiä pitämään enemmän ja pidempiä vapaajaksoja. Toisaalta, ei ole tarpeen jäädä odottamaan tulevia lakimuutoksia, sillä jo nykyisin voimassa oleva perhevapaajärjestelmä mahdollistaisi isien käyttävän huomattavasti enemmän vapaajaksoja kuin mitä isät tällä hetkellä käyttävät. Jokaisella työyhteisön jäsenellä – niin ylimmällä johtajalla, esimiehillä kuin työkavereilla – on mahdollisuus luoda työpaikalle myönteistä ilmapiiriä, mikä kannustaa isiä pitämään enemmän perhevapaita.
Työn ja perheen yhteensovittamista voidaan tukea esimerkiksi joustavammilla työajoilla. Työntekijällä pitäisi olla mahdollisuus tehdä vapaaehtoista osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä, hyödyntää liukuvaa työaikaa tai etätyömahdollisuutta. Joustavat mahdollisuudet työn ja perheen yhteensovittamiseksi lisäävät työhyvinvointia, jaksamista ja tuottavuutta. Toki, kaikki jouston mahdollisuudet eivät ole käytettävissä jokaisella työpaikalla, mutta luovalla ajattelulla löytyy varmasti sopivia keinoja työpaikkojen käyttöön.
Työmarkkinakeskusjärjestöillä on osin erilaisia tavoitteita omassa edunvalvonnassaan. Työn ja perheen yhteensovittamisen tärkeydestä kaikki työmarkkinakeskusjärjestöt niin työnantajapuolella kuin palkansaajapuolella tuntuvat kuitenkin olevan yhtä mieltä. Työmarkkinakeskusjärjestöt julkistivat vuonna 2013 yhteisen suosituksensa työ- ja perhe-elämän tasapainoa edistävistä käytännöistä työpaikan arkeen. Työmarkkinakeskusjärjestöt toivovat, että jokaisella työpaikalla käydään läpi työn ja perhe-elämän tasapainoa edistäviä käytäntöjä, päätetään työpaikalle parhaiten sopivista pelisäännöistä ja otetaan ne käyttöön. Näitä hyviä käytäntöjä ja pelisääntöjä voidaan sisällyttää esimerkiksi työpaikalla tehtävään tasa-arvosuunnitelmaan, henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan tai työpaikan yleiseen ohjeistukseen. Työpaikat ovat parhaita itse räätälöimään juuri oman työpaikan tilanteisiin ja tarpeisiin sopivat keinot.
Työpaikoille on saatava selkeät ja yksinkertaiset toimintatavat siitä, miten käytännössä työtä ja perhettä voidaan yhteensovittaa nykyistä paremmin. Yhtenä esimerkkinä vaikka, että pitkältä sairauslomalta palaavan työntekijän takaisin työhön perehdyttämisestä yleensä työpaikoilla huolehditaan, mutta pitkältä perhevapaalta palaava työntekijä saa liian harvoin perehdyttämistä. Esimiehen ja työntekijän olisi syytä jo ennen perhevapaalle jäämistä yhdessä sopia, kuinka vapaan aikana pidetään yhteyttä ja perhevapaan lähestyessä loppua on syytä ajoissa keskustella, kuinka paluu takaisin työpaikalle sujuu mahdollisimman helposti.
Lopuksi, on syytä pitää mielessä, että vuosien varrella perhemuodot ovat monimuotoistuneet. On tärkeätä varmistaa, että erilaisia perheitä ja perhemuotoja kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti myös työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa.
Anja Lahermaa
Kirjoittaja vastaa STTK:ssa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvistä asioista